sunnuntai 21. syyskuuta 2014

MLP; Suomilaulut


Itseäni karmaisee MLP:n suomiversiolla tehdyt laulut. Jotenkin Englanti  sopii paljon paremmin. Mutta on myös lauluja, jotka ovat parempia suomenkielellä. Kuten "True true friends"

Joitakin lauluja~








perjantai 19. syyskuuta 2014

Sydämellisin terveisin Riika osa1

Sydämellisin terveisin Riika

Nyt matkaan pienessä autossa kohti jotakin paikkaa, joka tuntuu oudolta ja vieraalta. Olen häkissä vailla mitään ymmärrystä siitä, mitä on tulossa. Häkissä on pieni ruhjeinen matto, jota pyörittelen aina välillä hermostuneesti käpälissäni.
Sitten auto pysähtyi ja yritän katsoa häkistäni ulos auton takaikkunasta. Näkyy vain pilvinen taivas, joka lupaa sadetta. Sitten takakontin ovi avataan ja minua katsoo nuori poika, silmät innosta soikeana. Peruutan varautuneesti häkkini perälle ja katson nuorta poikaa ihmeissäni.
Poika avaa häkin luukun ja vinkaisen hätääntyeenä. Matto tassujeni alla liukuu pois, kun yritän ängetä häkin nurkkaan.
"Justin! Älä säikytä sitä! Se on minun koirani, eikä sinun!" pojan takaa ilmestyy vähän vanhempi tyttö.
"Selvä on. Mikä sen nimi on, Sara?" tytön nimi on siis Sara. Aavistan ja katson lapsia hämilläni.
"En tiedä vielä." Sara vastaa ja kurkottaa kätensä häkkiini.
En tällä kertaa pelästynyt niin paljoa ja uskalsin nuuhkaista Saran käsiä. Peruutan kumminkin hiukan taaksepäin, kun tämä ottaa minut kiinni ja sitten ulos häkistä.
Nyt näen maisemat paremmin. Olen maalla, jossa on paljon muita eläimiä ja kaunista säätä. Tyttö halaa minua ja alan pikkuhiljaa rentoutua hänen sylissään.
"Voi, äiti! Isä! Se on niin ihana! Sen nimi on...hmm...Riika!" Sara huutaa ja pelästyn hiukan.
Olinko minä nyt sitten Riika? Onhan se ihan kiva nimi. Kun säikähdykseni menee ohi nuuhkaisen Saran poskea.
"Noniin, Riika! Näytän sinulle joitakin paikkoja." Sara puhuu ja heilutan häntääni merkiksi, että olen iloinen uudesta nimestäni.

Sara lähtee kävelemään minä sylissäni kohti punaista, lautarakenteista taloa. Katson sitä hiukan arvuuttelevasti ja rauhoitun sitten. Se oli varmasti tuleva kotini, jossa viettäisin aikani Saran lämpimän sylin kanssa.

Kuvia G-kokoelmasta

Tämä kuva on entinen kokoelmani järjestys.

Omistan nuo kaikka tuossa XD

Peri kantta~ Tooodella ihmeellistä.

Sitten kirsikkana kakun päällä juliste.

Lisää näit kuvia on tulossa :'D


Aavesulan häive osa 1

Aavesulan häive


Myrskyklaani:

Päällikkö: Tuhkatähti, harmaa keltasilmäinen kolli.
Varapäällikkö: Loisteturkki, valkoinen naaras.
Parantaja: Pilvikukka, kaunis kermanvalkea naaras.

Soturit:
Loikkatuuli, kilpikonnakuvioinen kolli.
Orioninlento, oranssi kolli.
Liskohäntä, musta, valkokorvainen kolli.
Utuhuurre, lempeä pilkullinen naaras.
Sinipuro, sinertävä naaras. Aavetassun mestari.
Viimakoipi, komea valkoinen kolli. Pilkkutassun mestari.
Tulikynsi, tulenpunainen naaras.
Pajunkorsi, hopea naaras. Yötassun mestari.
Hiekkaviiksi, hiekanruskea, laikukas kolli.

Oppilaat:
Aavetassu, aavemaisen valkoinen kolli, jolla on keltaiset silmät.
Yötassu, harmaa kolli, jolla on siniset silmät.
Pilkkutassu, pilkullinen hupsu naaras.

Kuningattaret:
Tihkusydän, kaunis, hopeankirjava kissa. Kaikupennun, Sorapennun ja Aaltopennun emo.

Klaanivanhimmat:
Itikkahäntä, ärhäkkä, musta kolli.
Ruostekukka, ruosteenpunainen naaras.
Jokikarva, hopea, mustaviiruinen kolli.
__________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Aavesulan häive

Synkkä yö peittää metsää ja luo tummia varjoja, kuun valoon osuviin kohtiin. Kuu on täysi ja lehdet tippuvat maasta yksi kerrallaan. Kylmä tuuli tuivertaa metsää luoden ikäänkuin jäätävän viiman. Lehtikato on lähellä ja se tarkoittaa riistan lähtemistä...sitä, että klaanien pitäisi taas taistella ruokansa ja hyvän olonsa eteen. Kukaan ei toivonut sotaa. Ei nyt, kun Lehtikato oli tuloillaan.
Yön varjoissa puikkelehtii solakoita mustia hahmoja kiiluvien silmien kera. Niiden henkitys luo ilmaan höyryä, joka saa jokaisen kissan tärisemään kylmästä. Kissajoukkoa johtaa harmaa vahvan näköinen kolli. Tämän silmät värähtävät kylmää itseluottamusta ja arvoa. Kollin viereen ilmestyy valkoinen naaras.
"Tuhkatähti. Minua huolettaa, Sadepilvi. Mitä jos hänen pentunsa menehtyvät synnytyksessä? Minun pitää olla paikalla, kun pennut syntyvät. Olenhan Sadepilven sisko." valkoinen naaraskissa naukuu huolesta karmealla äänellä.
"Loisteturkki. Olemme menossa kokoontumiseen. Kyllä Sadepilvi pärjää. Uskon sen." Tuhkatähti kertoo itsevarmalla äänellä.
"Mutta haluan olla SIELLÄ! Voinhan jättää kokoontumisen tällä kertaa väliin?" Loisteturkki ei luovuta ja päästää suustaan huolestuneen vinkaisun.
Tuhkatähti katsoo Loisteturkkia hetken ja nyökkää sitten. Loisteturkki nyökkää myös ja häviää yön varjoihin.

1. luku
Aamu valkenee herättäen pienin valkoisen kollikissan pentutarhasta.
"Emo! Milloin heräät? Tahdon oppilaaksi nyt!" nousin pediltäni vimmatusti kiljuen ja törmäsin johonkin karvaiseen.
"Aavepentuuuu! Lopeta!" hypähdän taaksepäin ja tunnistan kissan.
"Älä nyt, Tuiskupentu! Se oli vahinko!" pistin takaisin ja tönäisin veljeäni uudestaan.
"Emo! Aavepentu kiusaa!" veljeni huusi ja tukin tämän kuonon.
Sadepilvi nousi venytellen istumaan ja katsoi meitä  huvittava ilma naamallaan.
"Älkääs nyt. Aavepentu, älä satuta veljeäsi." Sadepilvi nousee ylös ja koskettaa lapaani hellästi.
Sadepilvi tassutteli Tuiskupennun luo ja auttoi tämän ylös.
"Emo, tuleeko meistä nyt oppilaita, jooookooo!" nau'uin kärsimättömänä ja poljin maata tassuillani.
Sadepilvi naurahti ja kietoi häntänsä ympärilleni.
"Kyllä, mutta ei jos käyttäydytte, kuin  pennut." hätkähdin ja peruutin suu kauhusta auki.
"Tule mennään, Aavepentu vai muutuitko kiveksi?" Tuiskupentu naurahti ja kiisi ohitseni ulkoilmaan.
"En muuttunut, hiirenläjä!" murahdin ja säntäsin veljeni perään.
Juoksin veljeni perään häntä perässä heiluen. Kiihdytin ja hyppäsin melkein tämän päälle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä suurkivelle klaanikokaukseen!" pysähdyin, kuin seinään kuullessani Tuhkatähden sanat.
Tiesin mitä oli tulossa. Portti uuteen aikakauteen oppilaana...

Jatkuu...

Mitäs hemmottia tämä on?!

Olet saapunut sekablogiin, jossa Lettuwolf001 julkaisee tarinoitaan ja mitä kamalimpia ja oudoimpia juttuja. Toivottavasti viihdyt ja jne....xD

Terveisin Nakki ja Muusi~